Rappauskorjaukset

Rappauksen kunto arvioidaan aluksi silmämääräisesti. Samalla pyritään selvittämään piilevät vauriot koputtamalla rappauspintaa.

Sääntönä pidetään, että jos vähintään 30 % koko rappauspinnasta on irti alustastaan tai on hyvin haurasta, voi olla taloudellisesti ja teknisesti edullisempaa poistaa koko rappaus. Sääntöä ei kuitenkaan pidä noudattaa kirjaimellisesti, koska lopullinen korjauspäätös tehdään aina tapauskohtaisesti.

Vaurioitunut alue on poistettava suorakulmaisesti ehjään pintaan asti. Paikkarappaus tehdään laastilla, jonka koostumus noudattaa alkuperäisen laastin koostumusta. Paikkarappaus tehdään usein virheellisesti alkuperäistä kovemmalla sementtipitoisella laastilla, jonka imu- ja materiaaliominaisuudet eroavat alkuperäisestä laastista.

Rappauspaikkaukset on tasattava ympäröivän pinnan mukaisesti, eikä paikkaus saa karkeudeltaaan erottua muusta pinnasta.

Rappauspaikkausten on annettava kovettua ennen maalausta. Kalkkisementtilaastit kovettuvat riittävästi 1-2 kuukauden aikana. Kalkkirappauspinnat kovettuvat ilman hiilidioksidin vaikutuksesta, ja niiden lujuus kasvaa hitaasti pinnalta alkaen. Hiilidioksidia läpäisevillä, lähinnä epäorgaanisilla maaleilla kalkkirappauspinnat voidaan maalata jo 1-2 kuukauden kovettumisen jälkeen. Kalkkimaalaus voidaan suorittaa tätäkin aikaisemmin.

Rappaus on tehtävä hyvissä ajoin ennen syyssateiden ja pakkasten tuloa pakkasvaurioiden välttämiseksi. Vuorokauden keskilämpötilan laskiessa alle +5 °C:een rappauslaastin kovettuminen hidastuu, ja kalkki- sekä suolasaostumien riski kasvaa.