Vuonna 2021 matkustamaan ei päässyt, mutta mökkien myynti-ilmoituksia pystyi selailemaan senkin edestä. Annika Lundström kuvaakin silloin hankkimaansa mökkiä perinteiseksi koronamökiksi.
“En päässyt Pariisiin, joten halusin mökin. Olin muuttanut muutama vuosi aiemmin omakotitalosta kerrostaloon, ja aloin jo kaivata puutarhaa.”
Kriteereinä mökille oli, ettei se olisi Lundströmistä kauhean ruma, ja että piha olisi aurinkoinen ja laittamaton. Lundström halusi itse tehdä pihaan ruusupenkit ja muut istutukset.
“Rakastan laittaa puutarhaa, mutta en suunnittele mitään. Saan vain idean ja toteutan. Olen nytkin heitellyt niin paljon siemeniä, että saa nähdä, mitä pihassa ensi vuonna kasvaa.”
Se oikea löytyi Tammisaaresta: 1800-luvun puolivälissä rakennettu pieni, tummanruskea torppa metsän ja kallioisen maaston kupeessa. Mökki oli melko hyvässä kunnossa, joskaan tyyliltään se ei sopinut Lundströmin mielenmaisemaan: sisätilat oli remontoitu viimeksi 1970- tai -80-luvulla, ja seinissä oli valjun haaleat paneelit. Ne Lundström maalasi ensimmäisenä, kun oli tyhjentänyt sisätilat edellisen omistajan tavaroista. Mökin ulkopinnan ruskea väri ei tuntunut omalta, ja suora auringonpaiste oli kurittanut maalipintaa.
Se oikea löytyi Tammisaaresta: 1800-luvun puolivälissä rakennettu pieni, tummanruskea torppa metsän ja kallioisen maaston kupeessa. Mökki oli melko hyvässä kunnossa, joskaan tyyliltään se ei sopinut Lundströmin mielenmaisemaan: sisätilat oli remontoitu viimeksi 1970- tai -80-luvulla, ja seinissä oli valjun haaleat paneelit. Ne Lundström maalasi ensimmäisenä, kun oli tyhjentänyt sisätilat edellisen omistajan tavaroista. Mökin ulkopinnan ruskea väri ei tuntunut omalta, ja suora auringonpaiste oli kurittanut maalipintaa.
Maalia jokaiseen pintaan
Enemmän on enemmän kuvaa Lundströmin tapaa sisustaa, ja sitä hän toteutti mökilläkin. Hän itse kuvailee tyylinsä kulkevan barokin ja art decon kautta skandinaaviseen suoraviivaisuuteen. Apuna värivalinnoissa ja remontissa olivat Lundströmin 7-vuotias lapsi ja puoliso Inga.
Ensimmäisenä vaihtuivat sisäseinien ja ovien värit, kaikki pastellisiksi. Nyt sisätiloissa on vaaleanpunaista Y411 Pirtelöä, vaaleansinistä Y354 Cumulusta, raikkaan keltaista H300 Lemonadea ja heleän vihreää X381 Aaloeta. Maalina osassa tiloista käytettiin Harmonya ja osassa Remontti-Ässää. Isot plafondit vaihtuivat riippuvalaisimiin.
Ulkoseinän aiempaa käsittelyä piti hetki selvitellä. Koska pohjalla mitä luultavimmin oli öljypohjainen kuullote, pinta pestiin Tikkurila Homeenpoistolla, hiottiin, käsiteltiin puuta suojaavalla Valtti Pohjusteella ja Öljypohjalla, joka varmistaa maalin tarttumisen erityisesti vanhoille puupinnoille. Maaliksi valikoitui Vinha persikkaisessa U128-sävyssä.
“Halusin sävyn, joka ei olisi megaperinteinen ja joka sopisi torpan fiilikseen. Tyttöystäväni olisi halunnut mökistä vaaleanpunaisen, mutta itse hain jotain vähän erilaista. Persikka oli hyvä kompromissi.”
Itse remontti osoittautui työläämmäksi kuin Lundström ensin odotti. Pelkästään vanhan kuullotteen poistaminen vei tuntikausia, ja lisäksi talon päätyihin oli vaikea yltää ilman kunnollisia telineitä. Lundström päätti palkata ammattilaisen jatkamaan työn loppuun.
“Ensin mietin, että tarvitseekohan mökkiä vielä maalata, mutta todellakin piti. Auringon puolelta talon kuullote oli ihan hapertunutta, ja samalla saatiin vaihdettua muutama mätä päätylauta.”
Ero entiseen ruskeaa väriin on melko iso, mutta mökin asukkaat ovat tyytyväisiä.
“On hämmentävää, miten nyt tuntuu kuin mökki olisi aina ollut tämän värinen. En osannut ajatella, että sävy sopisi mökkiin näin hyvin.”
Mökillä syke laskee
Mökin omistaminen on tarkoittanut Lundströmille jatkuvaa puuhastelua. Mökissä on sekä sisällä että ulkona riittänyt remontoimista, ja pihakin oli aluksi vain rehottunut heinäketo. Juuri puuhastelua Lundström on kaivannutkin. Remonttiprojektin vaiheita hän on päivittänyt mökin omalle Instagram-tilille nimeltä @villa_muusa.
“Töissä joudun jatkuvasti tehdä isoja päätöksiä, jotka koskevat muita ihmisiä, mutta mökillä kaikki päätökset ovat konkreettisia ja ne voi toteuttaa heti. Remontointi ja pihan laittaminen vievät täysin mennessään”, Lundström kuvaa.
Mökistä on tullut Lundströmille vielä tärkeämpi kuin hän osasi ajatellakaan. Siellä elämä tuntuu taas tasapainoiselta ja sykekin rauhoittuu. Mökki on ainoa paikka, jossa hän osaa toisinaan vain istua ja tuijottaa ulos ikkunasta.
Mieluiten Lundström istuu pihan huvimajalla, räsymattojen ja ruusuistutusten keskellä. Siinä on hyvä miettiä, minkä projektin seuraavaksi aloittaisi. Jossain kohtaa toiveissa on rakentaa perinteisillä menetelmillä pieni pitsihuvila uudeksi päämökiksi, jolloin nykyinen torppa jäisi vierasmökiksi.
“Perinnerakentaminen kiinnostaa, koska olen hullaantunut vanhoihin taloihin. Nykyiseen ei tule vesi, joten uusi huvila voisi olla itsellekin sellainen loppuelämän mökki.”
