Viitisen vuotta sitten helsinkiläinen Juri Silvennoinen alkoi kumppaninsa kanssa etsiä täydellistä kesämökkiä. Kului kolme kesää, kunnes se oikea löytyi Kuhmoisista: 1950-luvun alussa rakennettu rintamamiestalo järven rannalla. Mökissä on kaksi kerrosta ja juuri sopivasti tilaa: alakerrassa on salonki ja ruokailuhuone, yläkerrassa makuuhuone ja loungeksi kutsuttu oleskelutila.
“Löysimme unelmapaikan. Mökkiä oli pidetty rakkaudella, vaikka se olikin ollut jonkin aikaa tyhjillään”, Silvennoinen sanoo.
Aiemmin Silvennoinen ei pitänyt itseään mökki-ihmisenä eikä olisi edes osannut kuvitella elämää mökinomistajana. Iän myötä hän alkoi kuitenkin kaivata omaa rauhoittumispaikkaa.
“Olen stadinsuomalainen ja kaikki sosiaaliset kuvioni ovat Helsingissä, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei iän myötä kuvio olisi muuttunut. Asiat, joita priorisoin, ovat osin vaihtuneet,” Silvennoinen kuvaa.
Sisätila rauhallisemmaksi, ulkopuoli arvokkaan tuntuiseksi
Kun mökki tuli Silvennoisen ja tämän kumppanin omistukseen, se oli sisältä melko vinkeä ja värikäs, joskin hyväkuntoinen: remonttia ei olisi tarvinnut tehdä, elleivät sisustusratkaisut olisi omaa silmää haitanneet. Väriä oli kuitenkin Silvennoiselle liikaa: mintunvihreää ovenkarmia ja seinissä voimakkaita sävyjä, kuten koboltinsinistä ja vadelmanpunaista.
“Halusimme rauhoittaa sisätilan yleisilmettä vaaleilla väreillä, mutta samalla kunnioittaa aikaisempaa, melko perinteistä tyyliä. Ajatuksena oli tuoda mökkiin vähän enemmän huvilahenkeä”, Silvennoinen kertoo.
Vaaleat seinät toivat mökkiin lisää valoa. Uudet omistajat säilyttivät mökin mukana tulleita huonekaluja ja lisäsivät sinne tänne jotain omaa. Esimerkiksi salin kattoa koristaa nyt kristallikruunu.
Ulkopuolelta mökki oli ollut ainakin 50 vuoden ajan hailakka vaalea. Tähän päivään mennessä väri oli kulunut ja muuttunut tunkkaiseksi. Ikkunapokat puolestaan olivat suklaanruskeat ja sisäpuolelta pinkit. Silvennoisen silmään väriyhdistelmä näytti väärällä tavalla piparkakkukoristelulta.
Silvennoisen ja tämän kumppanin haave oli tehdä mökistä reipas kartanonkeltainen, joka sopisi paremmin yhteen punamullan sävyisen saunarakennuksen ja järvimaiseman kanssa. Maaliksi he valikoivat Suomen sääolosuhteita kestävän Tikkurila Vinhan puhtaan keltaisessa sävyssä U107. Ennen maalausta pinnat pestiin liasta ja homeesta Homeenpoistolla.
“Ulkopinta muuttui kertaheitolla, ja keltainen sävy kohotti ja muutti koko paikan ilmettä. Sävy ei todellakaan pyytele anteeksi. Jollekin väri voisi olla liikaa, mutta meille se sopii.”
Raikkaan keltaisen ja valkoisen klassinen yhdistelmä miellyttää pariskuntaa, joten ikkunapokat maalattiin Unica Akvalla sävyssä Tikkurilan valkoinen.
Talon sokkeli oli alunperin vaalea, mutta Silvennoinen sai Tikkurilan Maalilinjalta vinkin, että tummempi sokkeli saisi mökin asettumaan paremmin maahan, eikä antaisi leijuvaa vaikutelmaa. Sokkeliin valikoitiin Yki Sokkelimaali sävyssä Q827 Valli. Ennen maalia sokkeli käsiteltiin Homeenpoistolla ja Yki Värilaastilla.
Mökki saa sydämessä läikähtämään
Mökki on muodostunut Silvennoiselle ja tämän kumppanille lyhyessä ajassa hyvin rakkaaksi paikaksi. He ovat ehtineet viettää mökillä jo yhden kokonaisen kevään ja nähneet luonnon heräämisen: sen kun linnut saapuivat ja jäät lähtivät. Mökillä on vietetty myös tunnelmallinen joulu ja lukemattomia kesäpäiviä.
“Kyllä sydämessä aina läikähtää, kun saavumme mökin pihaan. Mökki merkitsee minulle lämpöä ja turvaa, ja uudenlaista rauhoittumispaikkaa.”
Mökillä Silvennoiselle mieluista on istua saunan lauteille ja pulahtaa välillä järveen. Rakas paikka on myös talon veranta, jossa voi istuskella yksikseen tai ystävien kanssa.
Erityisen ihanalta verannalla tuntuu nyt, kun talo on saanut uuden raikkaan värin. Maalausprojekti vaati hieman aikaa ja vaivaa, mutta oli Silvennoisen mukaan sen arvoinen.
“Joka kerta, kun lähden pihasta, vilkaisen vielä viimeisen kerran taakse. Siellä se mökki iloisena ja ylpeänä nököttää.”
Käytetyt sävyt
Vinkki! Voit lisätä tuotteet ja sävyt muistilistalle oikeasta yläkulmasta löytyvästä ikonista.
