1960–70-luvut – elementtitalot

Maaltamuuton seurauksena rakentaminen oli vilkasta kaupungeissa. Rakennusteollisuus eli nousukautta, ja aluerakentamissopimuksen puitteissa syntyi uusilla materiaali-innovaatioilla toteutettuja lähiöitä. Niissä alettiin käyttää uutta rakennustekniikkaa, jossa asteittain siirryttiin paikalla rakentamisesta elementtirakentamiseen. Tästä syystä kaupunkirakenteessa 1960-luvun alun talot on toteutettu sekatekniikoita käyttäen. Esimerkiksi talon julkisivu voi olla levy- tai metallipintainen ja pihan puoli perinteinen rapattu rakenne. Julkisivupinnoissa käytettiin tiilimateriaaleja puhtaaksimuurattuna tai sileäksi hierrettyjä rappauspintoja. Levyvuorauksia tehtiin sekä mineraali- että metallimateriaaleilla, kuten alumiinilla ja kuparilla. Elementtitalojen seinät koottiin suurista betonipintaisista seinäkappaleista. Parvekkeiden taustaseinät tehtiin usein puuelementeistä. Tuotantoteknisesti helpommat ruutuelementtijulkisivut yleistyivät 1960- luvun jälkipuoliskolla, samoin kuin ns. pesubetonipinta, joka ajan hengen mukaisesti antoi vaikutelman modernista luonnonkiviseinästä.

Seinävärityksinä käytettiin materiaalien omia värejä, kuten betoninharmaata ja mineraalilevyn vaaleanharmaata. Myös metallipintojen oma väri sävytti skaalaa. Maalattuja tehostevärejä oli vähänlaisesti, ja niillä korostettiin lähinnä nauhaikkunoiden välilevyjä ja sisäänkäyntejä. Värisävyinä käytettiin syviä murrettuja perusvärejä – varsinainen väri-iloittelu säästettiin 1970-luvulla sisätiloihin.