Värit ympäröivät meitä ja vaikuttavat päivittäiseen elämäämme, mutta mitä ne tarkalleen ottaen ovat ja mikä niiden tehtävä on visuaalisessa maailmassa? Tämän artikkelin asiantuntijatiedot ovat Harald Arnkililta, joka on kuvataiteilija, kansainvälisesti tunnustettu väritutkija sekä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun entinen taiteen ja väriopin lehtori.
Havaittu väri, nimellinen väri vai illuusio?
Ruotsalainen arkkitehti ja väritutkija Karin Fridell Anter on määritellyt tutkimuksissaan havaitun värin ja nimellisen värin käsitteet. Havaittu väri määräytyy valaistus- ja katselutilanteiden mukaan, kun taas nimellinen väri on se väri, jonka ihminen kokee katsoessaan väriä vakioiduissa olosuhteissa. Jälkimmäistä tarvitaan sen ymmärtämiseksi, miten havaittu väri voi muuttua eri katseluolosuhteiden mukaan.
Monet filosofit väittävät, että kohteen väri on illuusio. Päivittäisessä kielenkäytössä kohteen värillä tarkoitetaan väriä, jonka hahmotetaan kuuluvan kohteelle. Väreillä on fyysinen syy, mutta värinä havaitsemamme ilmiö on tulosta kohteen, valon ja havainnoitsijan vuorovaikutuksesta.
Mikä tekee värin?
Väreistä puhuttaessa voidaan erottaa kaksi erillistä asiaa: Väri fysikaalisena ilmiönä, eli tieteellisesti mitattavissa olevat aallonpituudet ja ihmisen havainto tai kokemus näistä ärsykkeistä.
Väriärsykkeen fyysiset, valoa heijastavat ominaisuudet esimerkiksi maalatulta pinnalla voidaan mitata tiettyjen ennalta määritettyjen teknisten tietojen mukaisesti spektrofotometrin avulla. Värimittari on yleinen keino mitata pinnalta värin fyysiset ominaisuudet ja löytää värikartoista vastaava sävy.
Vaikka spektrofotometrin mittaus antaa väristä hyvin tarkkoja tietoja, se koskee vain määritettyjä mittausolosuhteita. Kun valaistus- ja katseluolosuhteet muuttuvat, myös värihavainto muuttuu.
Miten ympäristö vaikuttaa värin havaitsemiseen?
Sopeudumme vaihteleviin olosuhteisiin silmänräpäyksessä, ja aivot tasapainottavat väriaistimukset ja valaistusolosuhteen vaihtelut aina tilanteen mukaan. Emme pysty arvioimaan väriä objektiivisesti eri olosuhteissa emmekä muistamaan esineiden täsmällisiä värejä erilaisissa valaistusolosuhteissa.
Värimuistimme päättyy siihen mihin silmämme seuraavaksi siirtyvät. Kun sohvan väriä tarkastelee ensin päivänvalossa ja sitten illalla keinovalossa, se näyttää pitkälti samalta, vaikka sohvan heijastaman valospektrin koostumus muuttuu ratkaisevasti. Ihmisen mukautuvuudella muuttuvaan visuaaliseen ympäristöön on kuitenkin rajansa.
Metameria on ilmiö, jossa kaksi spektriltään toisistaan poikkeavaa väriärsykettä havaitaan samanvärisinä. Jos valitsemme yhteensopivia tekstiilejä ja maalipintaa, voimme keinovalon alla todeta niiden olevan samanvärisiä. Kun elementit tuodaan luonnonvalolla valaistuun eteläpuolen valoisaan olohuoneeseen, värit saattavat olla tyystin toisistaan erisävyisiä.
Värihavainnon syntyminen aivoissa
Ihmisellä värien näkökyky on hyvin kehittynyt verrattuna moniin muihin nisäkäslajeihin. Värit ovat aivojen tulkintaa ympäröivästä todellisuudesta. Näkötapahtumassa valo tulee silmään sarveiskalvon ja linssin läpi. Verkkokalvolla näkösolut reagoivat ärsykkeisiin, ja sauva- ja tappisolut osallistuvat näkötapahtumaan. Sauvasoluilla erottelemme valoisuuden ja pimeyden. Tappisolut ovat erikoistuneet erottamaan punaisuutta, vihreyttä ja sinisyyttä. Tieto kulkee näköhermoa pitkin aivoihin, missä monimutkaisen tapahtumaketjun tuloksena syntyy lopullinen näköaistimus.
Värinäön häiriöt liittyvät pääosin värejä erottelevien tappisolujen toimintaan. Miehistä noin seitsemällä prosentilla on jonkinasteisia vaikeuksia puna-viher-värinäön alueella, naisista noin puoli prosenttia kärsii ongelmasta. Täydellistä värisokeutta, jossa tappisolut eivät toimi lainkaan, esiintyy todella harvoin.
Ihminen sopeutuu väriaistimusten häiriöihin, eikä niitä voida havaita, ellei asiaa varta vasten tutkita. Yleensä emme siis tiedä, millainen värinäkökykymme on verrattuna lajitovereihimme. Normaalisti ihminen erottaa tuhansia eri värejä toisistaan.
Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että myös kliinisesti normaalin värinäön omaavien ihmisten joukossa on dramaattista vaihtelua pääsävyjen tunnistuksessa. Kielellisen ja kulttuurisen taustan vaikutus värien nimeämiseen ja tunnistukseen on kuitenkin mielenkiintoinen kysymys. Tiedossa on, että värien nimeämisen ja niiden luokittelun (esimerkiksi sävyihin) välillä on yhteys.
Onko väreillä psykologisia vaikutuksia?
Sisustusoppaissa ja -lehdissä kirjoitetaan väripsykologiasta ja tiettyjen värien psykologisesta vaikutuksesta. Väripsykologia on kuitenkin melko epämääräinen tutkimusalue, ja värien vaikutusten tarkastelu on monimutkaista subjektiivisten tulkintojen vuoksi.
Saatavilla on silti erilaisia menetelmiä värin vaikutusten eri näkökohtien tutkimiseen. Fyysisiä reaktioita voidaan kirjata mittaamalla aivojen sähköistä toimintaa. Tunnereaktioita voidaan tutkia haastattelujen tai psykologisten testien avulla ajatellen tunteita ulkoisten tai sisäisten ärsykkeiden aiheuttamana kiihtymystilana.
Tällä hetkellä on hyvin vähän todisteita siitä, että tietyt värit herättäisivät kaikissa ihmisissä saman reaktion. Joka tapauksessa värin vaaleus ja kylläisyys voivat vaikuttaa tunnereaktioon enemmän kuin sen sävy.
Rakkauden väri ja muuta symboliikkaa
Värien käyttö on keskeisessä osassa siinä, miten koemme ympäristön. Yleensä ihmiset ovat varsin kiinnostuneita värien symbolisista merkityksistä, mielleyhtymistä ja vaikutuksista.
Värien saamia kulttuurisia merkityksiä kannattaa tutkia pitäen mielessä, että niitä on vaikea määritellä, koska ne vaihtelevat asiayhteyden, kulttuurin ja aikakauden mukaan. Punainen ei esimerkiksi aina merkitse vihaa tai rakkautta, vaikka se usein liitetäänkin näihin tunteisiin monissa tämän päivän kulttuureissa.
Värien jako kylmiin ja lämpimiin perustuu myös mielleyhtymiin, kulttuuriin tai symbolisiin merkityksiin. Lisäksi sekin on hyvin subjektiivinen. Värien jako kylmiin ja lämpimiin sävyihin on hyvin tavallinen luokittelun muoto. Tälle luokitukselle ei ole selkeää tavoitepohjaa, mutta siitä on tietynasteinen universaali yhteisymmärrys. Värin kylläisyys vaikuttaa paljon sen hahmotettuun lämpötilaan. Magentaa voidaan kutsua kirkkaan pinkiksi, vaikka sama väri voi näyttää rauhalliseltakin sävytettynä valkoisella. Tiettyyn väriin keskittymisen asemesta tulisi tutkia, miten erilaiset sävyt ja vivahteet toimivat yhdessä.
