Empire 1810 - (1870)
Empirerakennusten julkisivujen vuorauksessa käytettiin etupäässä leveästä, höylätystä laudasta tehtyä vaakavuorausta, jota jäsennöivät selkeät listoitukset pilasteriaiheineen. Puurakennuksellekin haluttiin antaa kivirakennuksen piirteitä. Myös väritys seurasi kivirakennuksissa käytettyä väriskaalaa. Seinän perusvärinä käytetyt keltaiset tai harmahtavat pyrkivät olemaan voimakkaampia kuin kustavilaisuuden ajan seinävärit. Empirevärityksen pyrkimyksenä oli julkisivujen arkkitehtuurin jäsentelyn korostaminen vaaleudella. Koristeellisten osien valkeuden lähtökohtana oli valkoinen marmori antiikin esikuvien mukaisesti.
Pietarista saadut vaikutteet näkyivät värikkyyden lisääntymisenä 1800-luvun puoliväliin tultaessa. Rakennusten julkisivuissa käytetään voimakkaampia okrankeltaisen sävyjä ja keltaisten rinnalle tulee varsinkin öljymaaleissa entisten harmaiden ja punaisten lisäksi vihreä väri. Vihreänä pigmenttinä käytettiin keltaisen ja preussinsinisen sekoitusta tai huomattavasti kalliimpaa kromivihreää.
Öljymaalit sisälsivät usein runsaasti sideainetta ja kuivuivat hitaasti, mutta pysyivät hyvin kiinni puupinnassa. Toisena ominaisuutena maaleilla oli läpikuultavuus varsinkin tummemmissa värisävyissä, koska maalissa oli vähän peittävyyttä lisäävää valkoista. Vanhat öljymaalikerrokset olivat hyvin ohuita.
Empirerakennusten ikkunat ja ovet maalattiin yleensä sinertävän tai vihertävän harmailla väreillä. Osassa rakennuksia käytettiin kuitenkin vielä vanhenpaa perua olevia punaruskeita sävyjä.
Rakennusten vesikattojen värivalikoimaan tuli entisten lisäksi tummanvihreät / oliivinvihreät sävyt.
Sokkeleissa käytettiin useimmiten tummanharmaata, graniitinruskeaa tai mustaa väritystä.
