Historiaa

Kalliomaalauksista temperaan

Vanhimmat kallioluolamaalaukset ovat löytyneet Euroopasta ja Australiasta. Maalaukset on tehty noin 20 000 vuotta eKr.

Maalaustapa oli hyvin yksinkertainen. Pigmentit kuten noki, liitu ja keltaokra sekoitettiin öljy- tai rasvapitoiseen nesteeseen – ehkä myös eläinten vereen – munanvalkuaiseen ja -keltuaiseen, minkä jälkeen seosta levitettiin sormella tai kivellä naputtelemalla kalliopintaan. Maalauksissa on kuvattu biisonihärkiä, hirviä ja muita eläimiä sekä pyydysten kuvia.

Egyptiläiset ryhtyivät Kristuksen syntymän aikoihin sekoittamaan pigmenttejä vesiseokseen, jossa oli mm. arabikumia, munankeltuaista ja -valkuaista sekä liivatetta. Taiteilijat käyttävät tällaisia sideaineita edelleenkin, ja maalaustapaa kutsutaan temperamaalaukseksi.

Egyptiläiset käyttivät myös liuoteohenteisia sideaineita kuten mehiläisvahaa, pihkaa ja pikeä. Sen sijaan kuivuvia öljyjä ei käytetty sideaineena huolimatta siitä, että Egyptissä viljeltiin pellavaa.

Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset harrastivat yleensä temperamaalausta. Maalaustapa oli yleinen Italiassa aina 1400-luvulle asti.

Myös Orientissa käytettiin lähinnä temperamaalausta, paitsi Intiassa, jossa jo varhain tunnettiin sellakka, ja Kiinassa ja Japanissa, joissa ns. japaninlakkaus saavutti erityisesti taidekoristelussa hyvin korkean tason.

Eksoottisia raaka-aineita

Sellakka on itäintialaisen lakkakilpikirvan eritteestä uuttamalla ja puhdistamalla saatu hartsi, joka liukenee alkoholiin. Sellakkaliuos tunnettiin aikoinaan Suomessa "puusepän pulituurin" nimellä.

Japaninlakka on japanilaisesta lakkapuusta ja eräistä muista kasvilajeista valutetuista hartseista valmistettu lakka, joka muodostaa hyvin kestävän, kovan ja kirkkaan pinnan.

Keskiajalla eli 400–1500 jKr. Euroopassa alettiin käyttää eräitä hartseja maalien sideaineina, ja 1400-luvulla tämä tapa yleistyi. Tuon ajan vernissoja levitettiin sienellä eikä siveltimellä. Näin maalattiin erityisesti erilaisia aseita kuten kilpiä ja varsijousia.

Kun eurooppalaisten kaupankäynti kaukaisten maiden kanssa kasvoi, erilaisia hartseja ja öljyjä saatiin suuria määriä ja suhteellisen edulliseen hintaan. Näin lisääntyi kiinnostus maalata myös suuria esineitä ja pintoja.

Maaliteollisuus syntyy Euroopassa   

1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa perustettiin monta maali- ja vernissatehdasta. Luonnollista oli, että sellaiset maat kuten Hollanti ja Englanti, joilla oli paljon siirtomaita, olivat tärkeimmät maaleja tuottavat maat.

Tähän kehitykseen ei vaikuttanut ainoastaan mahdollisuus saada enemmän raaka-aineita vaan myös kasvava kysyntä. Euroopassa rakennettiin kirkkoja, linnoja ja kartanoita, mikä puolestaan johtui talouden kasvusta ja yhä laajemmasta teollistumisesta.

Ensimmäinen maalitehdas perustettiin Englannissa v. 1790, Ranskassa v. 1820, Saksassa v. 1830, Ruotsissa v. 1841 ja Suomessa v. 1877, jolloin maalarimestari Frans J. Holmgren rakensi Helsingin Uunisaareen öljynkeittämön ja höyrykäyttöisen värimyllyn. Vuodesta 1891 yhtiön nimi oli Suomen Väri- ja Vernissatehdas Oy.

Rudolf ja Daniel Winter perustivat v. 1907 Tampereelle teknokemiallisen tehtaan, joka ensimmäisinä vuosina valmisti värejä ja lakkoja pääasiallisesti Winterin v. 1892 perustetun tapettitehtaan käyttöön.

Kauppahuone Ab Schildt & Hallberg Oy:n omistamassa, v. 1862 perustetussa Tikkurilan öljynpuristamossa aloitettiin maalien ja lakkojen valmistus v. 1919. Teknos-Tehtaat Oy aloitti toimintansa v. 1948.