Jugend-rakennusten julkisivut 1900-1920
Jugendajan asuinrakennuksissa tiiliseinät erkkereineen rapattiin ja koristeltiin erikseen suunnitelluin rappaus- tai kipsireliefikuvioin. Pintoja elävöitettiin sileäksi hierretyn pinnan ja roiskerappauksen vaihtelulla julkisivujen eri osissa. Roiskerappaustekniikalla pystyttiin luomaan monenlaista, elävää pintaa jossa valo ja varjo korostavat struktuuria.
Yksilöllinen suunnittelu ja rakennusten vapaammin jäsennöidyt julkisivut tulivat vastavaikutuksena uusrenessanssin kaavamaista symmetriaa kohtaan. Erkkerit, jyrkät katot, vaihteleva räystäslinja, tornit ja eri kokoiset sekä eri muotoiset ja vapaasti sijoitellut ikkuna-aukot poikkesivat aikaisemmasta rakentamisesta.
Kivirakennusten maalauksessa yli kolmessa neljäsosassa rakennuksia turvauduttiin kellertäviin, harmahtaviin tai punertaviin maaväreihin, jotka soveltuivat kalkkimaalin sävyttämiseen. Pienellä valikoimalla värejä voitiin kuitenkin saada aikaan suuri määrä vaihtelevia kaupunkinäkymiä, jotka koettiin valoisiksi, toisiinsa sointuviksi ja ”elämänläheisiksi”. Käytettävien värisävyjen tuli olla puhtaita ja tuoda vaaleudellaan rakennukset esiin kaupunkikuvassa. Harvemmin käytettyjä värejä ovat olleet erilaiset siniharmaan ja vihreän sävyt. Sinisen ja vihreän käyttöä rajoittivat tehokkaasti näiden pigmenttien kalleus verrattuna maaväreihin.
Ikkunoiden värityksessä tapahtui myös muutos: Nyt ikkunoiden väriksi voitiin valita koko skaala maalarinvalkoisesta harmaan kautta aina vihreään tai punamullan punaiseen. Valkoiset ikkunat yleistyivät varsinkin huviloissa, kaupungeissa ikkunoita harvoin maalattiin puhtaan valkoisiksi. Ovien väreinä esiintyi punaruskea, vihreänharmaa ja harmaan eri sävyt.
Rakennusten katemateriaalin osalla vaihtoehdot lisääntyivät, savitiili sekä -paanu oli suosittua ja kivitaloissa tehtiin usein kadunpuoleiset lappeet, ikkunoiden vesipenkit ja kerroslista tiilipäälysteisenä. Peltikatot maalattiin valtaosassa taloja mustiksi kivihiilitervalla tai mönjämaalilla tummemman tai kirkkaamman punaisiksi. Hapettuneen kuparin vihreää väriä jäljittelevä maali tehtiin kromivihreän avulla.
Puurakennusten maalauksessa käytettiin jonkin verran kivirakennusten värivalikoimaa laajempaa sävytystä. Öljymaalitekniikassa kestävien pigmenttien määrä on suurempi kuin kalkkimaalin kanssa sopivien. Keltaisten, punaisten ja harmahtavien maavärien lisäksi öljymaalien pigmentoinnissa voitiin käyttää halvempia sekoitusvihreitä ja sinisiä värijauheita, jotka eivät soveltuneet kalkin sävytykseen.
Rakennusten seinien väriskaala vaihteli melkein valkoisesta , punaruskeiden, keltaisten, harmaiden värien kautta vihreisiin ja siniharmaisiin kohteisiin.
Julkisivujen arkkitehtuurissa oli mahdollista maalata jäsentely seinäpintaa tummempana tai sitten maalata listat ja muu jäsentely vaaleaksi.
Jugend-ajan julkisivuvärejä
