Rakennusten väritys eri aikoina
Rakennusten pintojen maalausperinteen lähtökohtina ovat olleet pyrkimys kohteen kaunistamiseen ja toisaalta pyrkimys kestävyyteen. Varhaisimmat lähtökohdat ovat olleet esteettisiä ulkonäkökysymyksiä, haluttiin väriä ja mahdollisesti kuvioita. Julkisivumateriaalin suojaaminen ja puhtaanapito tulivat mukaan huomattavasti myöhemmin. Nykyisin käytännöllisyys ja kestävyys ovat lähes aina mukana valintaa tehtäessä ja lopputuloksesta halutaan lisäksi mahdollisimman kaunis.
Vanhemman rakennuskannan arvostus on noussut koko ajan 1960 - 1970 lukujen alennustilan jälkeen, jolloin vanhaa rakennuskantaa purettiin kaupunkien keskustoissa surutta ja maaseudulla perinteiset päärakennukset korvattiin käytännöllisemmillä, mitään sanomattomilla uudisrakennuksilla.
Nyt ei ympäristön pilaamista rumilla rakennuksilla onneksi enää hyväksytä yhtä helposti. Perinteisiä rakennettuja ympäristöjä pyritään kehittämään suunnittelun ja paremman harkinnan avulla. Maamme suhteellisen nuoresta rakennuskulttuurista huolimatta on eri aikoina rakennettujen talojen historia ja värien käytön perinne säilyttämisen arvoinen asia.
Olemme saaneet vaikutteita Euroopasta entisen emämaan, Ruotsin kautta voimakkaammin 1800-luvun alkupuolelle saakka. Vahvin esimerkki tästä on punamullan laaja käyttö vanhemmassa rakennuskannassa ja maaseudun rakennusryhmissä. Venäjän vallan aikana arkkitehtuurissa ja rakentamisessa tapahtui monipuolistumista ja vaikutteita saatiin jo paljon laajemmin ja runsaammin kuin aikaisempina vuosisatoina. Naapurimaiden kautta saapuneet vaikutteet olivat alkuperäisistä lähtökohdista muuttuneet ja pelkistyneet. Täällä toteutetuista rakennuksista ja niiden värityksistä tuli meidän olosuhteidemme ja mahdollisuuksiemme ansiosta suomalaista rakentamista ja perinnettä.
Kulttuuriympäristön hoitoon kuuluu yhtenä osana myös rakennusten julkisivujen korjaukset ja niiden värisävyistä huolehtiminen. Ei ole samantekevää edes millä värillä maalataan keskellä peltoa seisova lato, joka näkyy ohikulkevalle tielle. Taajaman tai kaupungin rakennusten erilaiset onnistuneet seinävärit muodostavat parhaimmillaan nautittavan kokonaisuuden. Talot voivat olla yksilöitä, mutta niiden on yhdessä muodostettava harmooninen, nautittava kokonaisuus. Samalla tavalla on rakennuksen tai katunäkymän muodostavien rakennusten väritysten toimittava kauniisti kesän vehreydessä ja talven pelkistetyssä ympäristössä. Maaseutuympäristössä perinteiset punamulta ja okrankeltaiset värit ovat osoittautuneet kauniisti vuodenaikojen mukaan ”eläviksi” väreiksi.