1920 -luku ja sitä aikaisemmin valmistuneet rakennukset

Aikakaudelle tyypillisiä piirteitä:

• Koristeet

• Seinäpintojen kahtiajako värillä

• Murretut värit

• Liima- ja öljymaalit

Koristemaalauksen kultakauden voi maassamme sanoa sijoittuneen 1800-luvun loppupuolelle. Porrashuoneista saatettiin tehdä hyvinkin koristeellisia ja värikkäitä. Tärkeimpien porrashuoneiden toteutukseen osallistui usein suunnittelijan lisäksi taiteilijoita ja käsityöläismestareita, jotka hioivat erilaiset koristemaalaustekniikat huippuunsa. Antiikkiin viittaava kertaustyylien runsas koristelu vaihtui vuosisadan vaihteessa jugendin myötä vapaampiin, luonnosta ja kansanperinteestä ammennettuihin kuvioaiheisiin. Seinien alaosat maalattiin öljymaalilla kestäviksi ja yläosaa tummemmaksi, yläosissa saatettiin käyttää liima- tai kalkkimaalia.

Portaiden koristelu alkoi 1900-luvun alkupuolella vähitellen hiipua palaten vielä 1920-luvun klassismin myötä antiikin aihepiiriin. Tavallisesti sisääntuloaula oli runsaimman koristelun kohteena. Tummat, osittain kiiltävät maalipinnat jäsennöivät 1920-luvulla voimakkaasti tilavaikutelmia, kun suuret pinnat oli maalattu himmeiksi ja vielä mahdollisesti käsitelty töppäyksellä eläviksi. Musta, tummanpunainen, tummat murretut vihreät ja ruskean eri vivahteet olivat suosittuja värejä.

Vuosisadan alkupuoli toi muutoksia myös maalimateriaaleihin, kun tehdasvalmisteiset purkkimaalit tulivat kauppoihin. Portaissa suosittiin kiiltävää lakkamaalia ja karkeimmilla pinnoilla hakkurilla työstettyä öljymaalipintaa.