Oulun kasarmi

Oulun vanha puukasarmialue on pieteetillä kunnostettu

Tikkurilan analyysipalvelu auttoi Maalausliike Veljekset Niinimaata löytämään oikeat ratkaisut Oulun arvokkaan puukasarmialueen huoltomaalaukseen.
Kahdeksan kerrosta maalia. Useita eri maalityyppejä. Lyijypitoisuudet korkeat. Rakennuksilla vahvin mahdollinen suojelumerkintä.

Tällainen oli lähtötilanne pähkinänkuoressa, kun Oulun puukasarmialueen huoltomaalausprojekti käynnistyi vuonna 2016.

Maalauksen kohteena olevat neljä U:n muotoista puurakennusta vuodelta 1880 muodostavat pihoineen ja puistoineen yhtenäisen uusklassisen kokonaisuuden osana Oulun kasarmia. Alue on kaavassa suojeltu ja luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Kasarmialue on myös osa Suomen puolustusvoimien historiaa ja juontaa Suomen armeijan perustamiseen. Venäjän keisarikunta rakensi silloisten läänien pääkaupunkeihin tarkkampujapataljoonille kahdeksan kasarmialuetta. Näistä Oulu on parhaiten säilynyt. Vuonna 1998 Hengitysliitto osti alueen ammattiopisto Luovin käyttöön ja aloitti yhteistyössä Museoviraston kanssa entistävän peruskorjauksen. Aiemmin suljettu miljöö avattiin yleisölle.

Maalianalyysistä vastaukset urakoitsijan kysymyksiin

 

Maalausurakan käynnisti kiinteistönomistajan toteama julkisivujen huoltotarve. Maalausta, kuten kaikkea kunnostusta ohjasi suojelumerkintä Sr-1. Korjaustöillä ei saisi muuttaa rakennusten kaupunkikuvallista luonnetta ja jos tällaisia muutoksia oli aiemmin tehty, ne pitäisi korjata entistäen.

 

"Suojelumerkintä asetti erityisvaatimuksia pintakäsittelylle. Ennen kuin urakkaa voitiin aloittaa, piti selvittää, mitä päällimmäisen maalikerroksen alla oli. Vanhoissa rakennuksissahan ei ikinä voi olla varma, mitä aineita aikojen saatossa on käytetty, ja niistä ei yleensä ole dokumentteja jäljellä", sanoo urakasta vastanneen Maalausliike Veljekset Niinimaan toimitusjohtaja Juha Niinimaa.

 

Vanhan maalipinnan koostumus selvitettiin Tikkurilan analyysipalvelun avulla. Julkisivuista otetut näytepalat lähetettiin Tikkurilan analyyttiseen laboratorioon, jossa niistä arvioitiin maalikerrosten lukumäärä, kalvopaksuudet ja raskasmetallipitoisuudet.

 

Raportti antoi vastaukset urakoitsijan kysymyksiin. Vanhoja kerroksia oli kahdeksan. Kalvot olivat paksuja, ja eri aikakausina oli käytetty eri maalityyppejä ristiin. Oli selvää, ettei päällemaalaaminen ollut järkevä vaihtoehto. Entiset maalit piti poistaa puhtaalle puupinnalle asti. Taannoisissa käsittelyissä oli käytetty myös lyijypitoisia maaleja. Tämä asetti vaatimuksia poistomenetelmälle ja jätteen käsittelylle.

 

"Kaikki maalijäte, mitä irrotettiin, piti kerätä talteen ja hävittää vaarallisena jätteenä. Hiekkapuhallus, soodapuhallus tai kuivajääpuhallus eivät tulleet kyseeseen. Maalipinta pehmennettiin infrapunalämmittimillä ja kaavittiin mekaanisesti pois. Maalin poisto vei työajasta 80 prosenttia, ja 20 prosenttia käytettiin varsinaiseen maalaamiseen", kertoo Niinimaa.

 

Analyysi kertoi myös yllättävää historiatietoa kohteen maalauksesta. Ensimmäisissä käsittelyissä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa käytettiin sideaineena vielä valaanrasvaa eli traania.

 

"Näköjään tälläkin alueella on käytetty traania. Sitä ei hirveän monessa paikassa tule vastaan. Todennäköisesti sitä on aikoinaan tuotu Venäjältä", Niinimaa arvioi.

Pitkä kokemus perinnekohteista

 

Käsiteltävää julkisivupintaa oli 1300 neliötä per rakennus. Käsittelyt tehtiin Tikkurilan Teho Öljymaalilla, Öljypohjalla ja Valtti PohjusteellaTuotteiden valinta tehtiin maalausliikkeen ja Tikkurilan yhteistyönä.

 

"Saimme Tikkurilalta varmistuksen, että valitut ratkaisut ovat oikeat. Tällainen varmistus on meille tärkeä, jotta jälkeenpäin ei tule ongelmia, että joku tuote ei sovikaan kohteeseen. Kysymystilanteissa Tikkurilalta tulee myös aina asiantuntija paikan päälle katsomaan, mitä asialle pitäisi tehdä", sanoo Niinimaa.

 

Tikkurilalla on pitkä kokemus perinnekohteista.

 

"Museo- ja suojelukohteissa käytetään perinteisiä öljypohjaisia maaleja. Yleensä tällaisia kohteita ei edes saa lähteä tekemään nykypäivän maaliratkaisuilla kuplimisriskin, hylkimisriskin ja muun takia. Vuosien saatossa Museovirastolle on myös muodostunut lista Tikkurilan tuotteista, jotka soveltuvat perinnekohteisiin. Tämä sujuvoittaa korjausprosesseja. Erikoiskohteisiin sopivien ratkaisujen löytäminen on aina yhteistyötä Museoviraston, tilaajan, urakoitsijan ja tavarantoimittajan välillä", sanoo Tikkurilan asiakasryhmäpäällikkö Jarkko Myllylä.

 

Juha Niinimaa arvostaa Tikkurilan tuotteiden luotettavuutta, tasalaatuisuutta ja toimitusvarmuutta.

 

"Vanhassa kohteessa haluamme valita toimivat menetelmät, jotka eivät missään tapauksessa aiheuta lisävaurioita rakennukselle. Pyrimmekin käyttämään näissä tuotteita, joilla on pitkä elinkaari jo takana."

 

Kiitosta saa myös kiinteistönomistajan halu ylläpitää vanhaa.

 

"On aina hienoa, kun kiinteistönomistajat pitävät vanhat rakennukset käytössä ja kunnossa", sanoo Niinimaa.

Tekijäpankki toimii markkinointina

 

Juha Niinimaa kertoo, että Tikkurilan tuotteet ovat mukana oikeastaan maalausliikkeen jokaisessa kohteessa. Jo toisessa polvessa toimivan oululaisyrityksen perustivat vuonna 1967 Juhan isä Matti Niinimaa yhdessä veljensä Paavo Niinimaan kanssa. Yritys työllistää kymmenen maalaria, ja tuoreimpia töitä ovat muun muassa Kiimingin kirkon ja Oulun Seurahuoneen julkisivujen kunnostus.

 

Kuluttajilta maalausliike saa säännöllisesti työkyselyitä Tikkurilan Tekijäpankin kautta. Niinimaa on kokenut Tekijäpankki-jäsenyyden hyödylliseksi.

 

"Tekijäpankista tulee kyselyitä kaikkeen, mitä asunnoista ja omakotitaloista voi löytyä: välioven maalauksesta peltikattoihin. Kyselyitä tulee erityisesti keväällä, kun talven jälkeen ihmiset alkavat kiinnittää huomiota ulkopintoihin. Tekijäpankista ei ole meille mitään vaivaa, joten tämä osa markkinointia on ikään kuin ulkoistettu. Sivusto, jota joku ylläpitää ja josta tulee yhteydenottoja, niin ei juuri helpompaa markkinointia voi olla."

on lisätty muistilistalle.
on poistettu muistilistalta.
fi