Helsinkiläinen Viva Granlund on monipuolinen kuvataiteilija, jonka työt ovat tuoneet taiteen kaikkien nähtäville. Hänen isot, värikkäät teoksensa koristavat aiemmin niin ankeita alikulkuja tai siltojen alustoja muun muassa Vallilassa, Hakaniemessä, Pasilassa, Pirkkolassa ja Malmilla.
Viva Granlund on opiskellut Vapaassa taidekoulussa sekä newyorkilaisessa taidekoulussa nimeltä The Art Students' League of NYC. New Yorkissa hän asui, opiskeli ja työskenteli vuosina 1993−1998. Parasta siellä oli hänen mielestään mahdollisuus piirtää ja maalata mahdollisimman paljon, ilman turhaa teoriaa.
New Yorkiin hänen mielensä palaa edelleen, sillä kaupungin suvaitseva ilmapiiri sekä päättäjien rohkaiseva suhtautuminen julkisten tilojen taiteeseen tekee taiteilijan elämän helpommaksi kuin Suomen varovainen ja edelleenkin monin määräyksin säädelty kaupunkikulttuuri. Vireillä on taidehanke, joka on vielä New Yorkin metroa hallinnoivien viranomaisten käsiteltävänä.
Taiteilija, aktivisti ja pedagogi
Perustoimeentulon Granlundille tuo opettaminen Itä-Pakilassa toimivassa Pohjois-Helsingin kuvataidekoulussa. Valtionapua nauttiva koulu antaa kuvataiteen perusopetusta 4–20-vuotiaille lapsille ja nuorille. Laajempaa taiteellista näkemystään Granlund toteuttaa ensisijaisesti apurahojen turvin erilaisissa katutaiteen ja yhteisötaiteen projekteissa ja tapahtumissa.
− Kaikki lähtee siitä, että löydän sopivan paikan, johon mielestäni kannattaisi tehdä maalaus. Sen jälkeen alkaa luvan hakeminen, sponsoreiden etsiminen ja apurahojen anominen. Apurahan saaminen on aina epävarmaa, mutta toteutan työn, vaikken apurahaa saisikaan, Granlund kertoo. Luvan saaminen edellyttää yleensä pitkälle tehtyä luonnosta.
− Olen taiteilija ja aktivisti. Tavoitteeni on saada lisää vaihtoehtoja julkisen taiteen hankintatapoihin. Mielestäni taiteilijalähtöinen hankintatapa on demokraattisempi vaihtoehto kuin esimerkiksi Helsingin taidemuseon hankintatavat, Granlund kuvailee ajattelutapaansa.
Suuri yhteisötaiteellinen projekti toteutettiin Kalliolan nuorisokodissa, missä asukkaat maalasivat Granlundin ohjauksessa oman 4-kerroksisen rappukäytävänsä täyteen seinämaalauksia vuosina 2009−2010. Yksi maalauksista on ajatuksia herättävä puhekupla, johon joku nuorista on kirjannut tuntemuksiaan: "Elämä on liian lyhyt − tai liian pitkä − jotta minulla olisi varaa elää se näin huonosti".
Taidetta, jota ei voi lokeroida
Ainakin maallikolle Viva Granlundin lämpimän värikkäät ja runsaasti yksityiskohtia sisältävät teokset tuovat mieleen afrikkalaisen tai karibialaisen taiteen. Tyyli muistuttaa myös graffitia: maalausten kuviot koostuvat viivojen rajaamista värikentistä.
− Aiheesta riippumatta haluan aina tehdä kuvista kauniita. Väri on minulle väline, jonka avulla saan aikaan kauneutta. Kuvani voivat olla kantaaottavia, mutta niissä ei koskaan ole seksiä, väkivaltaa, huumesymboliikkaa tai muuta sellaista, Granlund korostaa.
Julkisen tunnustuksen työstään Viva Granlund sai vuonna 2013, jolloin Suomen Estetiikan Seura ry myönsi hänelle Vuoden esteettinen teko -kunniapalkinnon. Palkinto myönnetään "henkilölle tai yhteisölle, joka toiminnallaan, tuotteillaan tai ajatuksillaan edistää keskustelua taiteen, kauneuden ja esteettisen arvon kysymyksistä". Granlundin kohdalla kaikki nämä kriteerit täyttyvät erinomaisesti, ja lopullisesti raadin vakuutti Granlundin vuonna 2013 Teollisuuskadulle Sturenkadun alle Yki-sokkelimaalilla syntynyt teos "Queer Helsinki".
Palkintoraati perusteli valintaansa näin: "Kuten edellisiäkään teoksia, ohikulkijat eivät ole Queer Helsinki -maalaustakaan pystyneet sujauttamaan katutaiteen tai virallisen julkisen taiteen lokeroihin. Jälki on eläväistä, kaunista, kaupunkilaisia yhdistävää − sydämellisen älykästä. Granlundin värejä, rauhaa ja rakkautta -ote on poikkeuksellinen näillä lakeuksilla. Se haastaa näkemään kuvanteon mahdollisuudet uudessa valossa, joka on samalla ikiaikainen: kuvilla voi lämmittää maailmaa. Granlundin elämäntyössä nykytaide yhdistyykin arjen estetiikkaan tavalla joka panee ajattelemaan myös taidetta uusiksi."
Betoni eloon
Monet aikaisemmat maalauksensa Viva Granlund on joutunut tekemään irrallisille vanerilevyiille, jotka on kiinnitetty betoniseinään. Vanerin käyttö tekee työstä kallista ja hankalaa, eikä lopputulos aina pysy hyvännäköisenä. Uusimmat teoksensa taiteilija onkin saanut tehdä suoraan betonille vesiohenteisella Yki-sokkelimaalilla. Sokkelimaali toimii hyvin taideprojekteissa, sillä se on tarpeeksi paksua ja peittävää eikä valu.
Onnistuneen lopputuloksen kannalta on tärkeää, että maalattava pinta puhdistetaan hyvin. Helsingin kaupungin hallinnoimille pinnoille tehdyissä projekteissa puhdistuksesta on huolehtinut Rakennusviraston Siisti Stadi -yksikkö.
Maalausten rikas värimaailma syntyy kirkkaista perusväreistä sekä valkoisesta ja mustasta, joista Granlund sekoittaa sopivia sävyjä. Työvälineinä hän käyttää telaa sekä erilaisia ja erikokoisia siveltimiä.
Ison maalauksen tekeminen kestää keskimäärin kaksi kuukautta. Ulkona tapahtuvasta maalaamisesta syntyy väkisinkin performanssi. Ihmiset pysähtyvät katselemaan ja juttelemaan. Ehkä osittain tästä syystä maalauksia ei yleensä töhritä, vaikka ne sijaitsisivat syrjäisissä paikoissa. − Eihän niissä edes tägi näkyisi, Granlund huomauttaa.
Nyt hän haaveilee, että hän muiden taiteilijoiden kanssa pääsisi kaunistamaan Baanaa. Baana on 1,3 kilometriä pitkä kevyen liikenteen väylä, joka kulkee vanhassa ratakuilussa Kiasmalta Ruoholahteen. Sen varrella on runsaasti pintaa, josta saisi näyttävän kokonaisuuden. Näin ison työn toteuttaminen edellyttäisi sitä, että mukana olisi ryhmä taiteilijoita ja joku koordinoimassa hanketta. Viva Granlundilta tämäkin varmaan onnistuisi, sillä hänellä ei ole tapana antaa periksi edes mahdottomalta tuntuvien haasteiden edessä.
− Suurena haasteena on juuri taiteilijalähtöinen lähestymistapa. Siksi aloitan vaatimattomasti, anomalla Rakennusvirastosta itselleni lupaa maalaukseen, jonka tekisin Runeberginkadun sillan alle, Viva Granlund kertoo lähiajan suunnitelmistaan.
Teksti Riitta Eskelinen
Kuvat Viva Granlund
