Väri- ja valaistussuunnittelu julkisissa tiloissa

Valon ja värin välinen suhde muokkaa visuaalista kokemustamme tilasta. Huolellinen valaistuksen suunnittelu voi vaikuttaa värien havainnointiin erilaisissa ympäristöissä. Luonnonvalo, keinovalon lähteet ja väripaletit yhdessä muokkaavat ihmisten tunnereaktiota tilaan. Mitä suunnittelijoiden tulisi tietää väreistä ja valaistuksesta? 

Suunnittelussa tulisi myös tiedostaa, että värit ovat alisteisia valolle: värien havaitsemiseen vaikuttavat tilan valaistuksen laatu ja määrä. Luonnonvalon vaikutus tulee huomioida huolella värisuunnittelussa – kuinka paljon luonnonvaloa tilaan pääsee, miten se muuttuu päivän aikana ja niin edelleen. Luonnonvaloa emme voi juurikaan hallita, mutta keinovaloa voimme – ja jopa hienosäätää tiettyyn käyttötarkoitukseen.

Valaistuslähteiden valinta on tärkeää halutun visuaalisen vaikutelman luomiseksi, olipa kyseessä vähittäismyyntitila, taideteosten esittely tai kirjaston lukukulma. Kuten väritutkija Harald Arnkil kirjoittaa: “Valon tasaisuus tai epätasaisuus, kontrastisuhde tilan ja sen ympäristön välillä, häikäisy ja spekulaarinen heijastavuus vaikuttavat värien havainnointiin ja visuaaliseen ergonomiaan.” (Arnkil, Harald: Colours in the visual world, 2013).

Valon värilämpötila vaikuttaa myös värien havaitsemiseen. Valonlähteen värilämpötila viittaa sen lämpimyyteen tai viileyteen. Alhaisemmat värilämpötilat (2700K–3000K) korostavat lämpimiä värejä, kun taas korkeammat värilämpötilat (4000K ja yli) voivat korostaa viileitä värejä. Toisaalta alhaisemmat värilämpötilat voivat saada viileät sävyt näyttämään hieman kellertäviltä ja himmeiltä, ja jos lämpimiä sävyjä valaistaan viileällä valolla, ne eivät välttämättä näytä yhtä eloisilta.

Kun pyritään mahdollisimman tarkkaan värintoistoon, kannattaa suosia valonlähteitä, joilla on korkea CRI – mieluiten yli 90 ja tietyissä tapauksissa jopa 95. Esimerkiksi ravintolaympäristössä korkea CRI varmistaa, että ruoan värit näyttävät houkuttelevilta eivätkä epämiellyttäviltä. Samoin terveydenhuollon ympäristössä valonlähteiden tulisi toistaa tarkasti esineiden, materiaalien ja ihon sävyt.

Keinovalon tyyppi vaikuttaa myös siihen, miten näemme värit. Aiemmin käytössä oli erilaisia hehkulamppuja, kuten halogeeneja ja loisteputkia. Nykyään LED-valot ovat yleisimpiä keinovalaistuksen tyyppejä (ks. esim. Kansainvälinen energiajärjestö). Valaistusteknologian kehittyminen on laajentanut suunnittelijoiden mahdollisuuksia, ja LED-valaistus tarjoaa monipuolisen työkalun värilämpötilojen, intensiteetin ja dynaamisten valaistustehosteiden säätämiseen.
 

Suunnittelijan tulisi kiinnittää huomiota energiatehokkaisiin LEDeihin ja riittävän korkeaan CRI-arvoon käydessään läpi rakennusstrandardien valaistusvaatimuksia. Useimmat rakennusstandardit sisältävät valaistusta koskevia ohjeita ja vaatimuksia sen varmistamiseksi, että rakennukset on suunniteltu ja rakennettu soveltuvalla ja energiatehokkaalla valaistusjärjestelmällä. Eräät standardit voivat määritellä vähimmäis-CRI-arvot valaistusjärjestelmille, jotta voidaan varmistua siitä, että värit toistuvat tarkasti. Esimerkiksi WELL-standardissa voidaan ansaita yksi piste, jos CRI on 90 tai enemmän (ks. WELL vs2, Electric Light Quality).

Väri ja valo ovat riippuvaisia toisistaan, mutta usein värisuunnittelu ja valaistussuunnittelu ovat kaksi erillistä tekijää. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi on tärkeää koordinoida nämä kaksi tekijää ja luoda saumatonta yhteistyötä väri- ja valaistussuunnittelun välille, erityisesti suunniteltaessa julkisia tiloja. 

Ilman vahvaa siltaa väri- ja valaistussuunnittelun välillä ei laadukkainkaan värisuunnittelu välttämättä saavuta potentiaaliaan. Ja päinvastoin: poikkeuksellinen valaistussuunnittelu ei toimi, jos värisuunnittelu ei tue sitä. Suunnittelijoiden tulisikin aina muistaa, että onnistunut lopputulos edellyttää tehokasta yhteistyötä väri- ja valaistussuunnittelun välillä.