Värien sekoittuminen
Väri on riippuvainen valosta, materiaalista ja havainnosta. Newton hajotti valon prismalla osaväreiksi ja yhdisti ne jälleen valkoiseksi valoksi. Valon väreissä puhutaankin additiivisesta eli valoa lisäävästä sekoittamisesta, jolloin sekoitetaan punaista (R), vihreää (G) ja sinistä (B) valoa ja saadaan valkoista valoa. Punaisen ja vihreän sekä sinisen RGB-yhdistelmiä sovelletaan elektroniikassa, kuten tietokoneissa toistamaan värejä. Elektronisten laitteiden värintoistokyky on hyvin laite- ja kalibrointiriippuvainen.
Valoisuus puolestaan vähenee esim. offset-painovärien subtraktiivisessa sekoittamisessa, jossa peittäviä päävärejä syaanisinistä (C), magentanpunaista (M), keltaista (Y) ja mustaa (K) eli CMYK-väriaineita sekoitetaan keskenään.
Myös maalimateriaalissa värien sekoittuminen on aina subtraktiivista. Maalien värit saadaan aikaan väriaineista eli väripigmenteistä ja vedestä sekä apuaineista koostuvalla sävytyspastalla. Väriaineilla voidaan saavuttaa ja toistaa laajempi väriavaruus kuin RGB- ja CMYK-avaruuksilla. Koska esim. värikartat perustuvat subtraktiiviseen värien sekoittamiseen, niitä on toistaiseksi mahdoton esittää tarkasti sähköisessä muodossa.
Diffuusi värinmuodostus perustuu optiseen sekoittumiseen, jossa eriväriset ainekset sekoittuvat silmälle erottumattomina ja siten saavat aikaan yksivärisen aistimuksen. Kankaiden kudonnassa eriväristen lankojen sekoittamisella luodaan yksivärinen väriaistimus.
AIHEESEEN LIITTYVIÄ ARTIKKELEITA