Värit ovat keskeinen asia suunniteltaessa rakennettua ympäristöä ja arkkitehtuuria. Mitä suunnittelijan siis tulisi huomioida rakennetun ympäristön väreissä? Kun suunnittelija tuntee ja osaa väriopin periaatteet, visuaalisia sääntöjä voidaan soveltaa luovasti.
Artikkelimme asiantuntijana toimii Harald Arnkil, joka on kuvataiteilija, väritutkija sekä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun entinen taiteen ja väriopin lehtori.
Värejä on kaikkialla rakennetussa ympäristössä. Päivittäisessä kielenkäytössä värillä tarkoitetaan yleensä kohteen väriä, eli se on sana, joka viittaa kohteelle kuuluvan värin havaintoon. Vaikka väri on fysikaalinen ilmiö, värihavainto ilmiönä on tulosta kohteen, valon ja havainnoitsijan vuorovaikutuksesta.
Värioppi: Väri ja sen hahmottaminen
Värisuunnittelussa on tiettyjä vakiintuneita väriopin periaatteita, jotka suunnittelijan tulisi tuntea. Ne ovat kuitenkin vain lähtökohtana luovalle suunnittelulle. Laajalti ymmärretään, että suuret kontrastit tekevät tilasta levottoman, kun taas hillityn sävyiset yhdistelmät luovat rauhallisen ilmapiirin. Toisaalta kromaattisten värien täydellinen puute voi tuntua vieraalta.
Väriopin osaaminen mahdollistaa luovan soveltamisen suunnittelutyössä. Ymmärryksen puute voi kuitenkin johtaa ympäristöihin, joissa ei ole omaleimaisuutta ja tilan tuntua.
Paras tapa opetella ymmärtämään värejä on tarkastella ja tutkia erilaisia väriyhdistelmiä sekä tehdä niillä kokeiluja. Värejä koskevien teorioiden ja kirjallisuuden lukeminen auttaa, mutta perusteellisen värien tuntemuksen voi saavuttaa vain käytännön kautta.
Suunnittelijan on tärkeintä ymmärtää, että väriaine ja havaittu väri ovat kaksi eri asiaa.
Maalatun pinnan todellinen lopputulos pystytään havainnollistamaan parhaiten Tikkurilan värimalleilla tai maalaamalla neliömetrin kokoinen testialue ja tarkastelemaan sitä eri kontrasteissa ja valaistusolosuhteissa. Tikkurilan sävylupaus varmistaa, että värimallin sävy toistuu tarkalleen samana Tikkurilan sävytetyssä maalissa.
Väritarkkuuteen ja värin havaitsemiseen vaikuttaa kohteen suhde ympäröiviin väreihin. Värin vakautuksella tarkoitetaan mekanismia, joka saa aivot korjaamaan hahmottamaamme kuvaa ottamalla huomioon ympäristöolosuhteiden muutokset. Tämän vuoksi värimallia ei hahmoteta täsmälleen samalla tavalla kuin valmista maalattua pintaa. Havaintomme vaihtelevat, vaikka mitattavissa oleva väri pysyykin samana.
Värisuunnittelun perusteet: sävy, kylläisyys ja kirkkaus
Suunnittelijoiden on otettava huomioon kolme värin ominaisuutta: sävy, kylläisyys ja kirkkaus. Näitä termejä käytetään hieman vaihtelevissa merkityksissä jokapäiväisessä kielenkäytössä, taiteessa ja tieteellisissä keskusteluissa.
Värisävy on värin kromaattinen muuttuja. Se viittaa värin havaittuun punaisuuteen, keltaisuuteen, vihreyteen, sinisyyteen jne. Kaikilla väreillä neutraaleja harmaita, mustia ja valkoisia lukuun ottamatta on värisävy.
Alueen aallonpituusprofiili, reflektanssi ja luminanssi voidaan määrittää hyvin tarkoin spektrofotometrisin termein, mutta ne eivät ole täsmälleen sama asia kuin värisävy, vaaleus, kirkkaus ja kylläisyys. Vaaleus on kohteen havaittu reflektanssi tai visuaalinen arvio siitä, kuinka paljon valoa alue pystyy heijastamaan valaistusmuutoksista riippumatta. Kirkkaus puolestaan viittaa havaintoon siitä, kuinka paljon valoa kohde heijastaa, välittää tai säteilee tiettynä hetkenä. Värin kylläisyys tarkoittaa sen hahmotettua kromaattista intensiteettiä tai elävyyttä.
Värit rakennetussa ympäristössä
Värit auttavat integroimaan ja järjestämään rakennuksen osia. Ne tuovat ulko- ja sisätiloihin joko yhtenäisyyttä tai vaihtelua tarpeen mukaan. Suunnittelijan on otettava huomioon ympäristön värit ja alueen värikulttuuri. On myös ajateltava rakennusten aikakausien värityylejä sekä vanhan ja uuden yhteensopivuutta.
Toteutuksissa tulisi olla riittävän tarkka värisuunnitelma. Puhuminen pelkästään vaaleista väreistä on esimerkiksi liian epämääräistä. On parempi käyttää tarkkoja värikoodeja kuin esimerkiksi värien yleisiä nimiä.
Maalin ja pintamateriaalin vuorovaikutus
Pinnan lopullinen ulkonäkö ei määräydy pelkästään värin perusteella, vaan värin aistimiseen vaikuttavat lisäksi pinnan kiiltoaste ja rakenne. Esimerkiksi kiiltävällä pinnalla sama sävy näyttää ihmissilmällä katsottuna selvästi tummemmalta kuin mattapinnalla. Sama ilmiö tapahtuu, kun vertaillaan sävyjä strukturoidulla sekä sileällä pinnalla.
Modernissa sisustuksessa käytetään pääasiassa himmeitä maaleja, kun taas esimerkiksi kiiltäviä pintoja arvostettiin sata vuotta sitten. Himmeä ja kiiltävä pinta heijastavat valoa eri tavoin: himmeä hajottaa valoa ja kiiltävä peilaa sitä enemmän tiettyyn suuntaan. Kiillon määrä vaikuttaa suuresti siihen, miten syvänä tai tummana väri havaitaan.
Erityyppiset maalit peittävät pintoja eri tavoin. Jotkin maalit jättävät alustan pintarakenteen selvemmin näkyviin ja toiset luovat kokonaan uuden pintarakenteen.
Efektipinnoitteilla voidaan luoda pintaan paljonkin struktuuria, joka vaikuttavat valitun värin havaitsemiseen. Karkeat pinnoitteet voivat saada värit näyttämään hieman väristandardia tummemmilta, koska pinnan karkeus aiheuttaa pienen pieniä varjoja.
Haluatko lisää inspiraatiota ja työkaluja suunnittelun tueksi?
Tilaa uutiskirjeemme ja varmista, että saat ajankohtaisimmat päivitykset tuotteistamme ja pintakäsittelyratkaisuistamme. Lisäksi saat kutsuja koulutuksiin, webinaareihin ja paljon muuta! Liity mukaan.
